Kolttasaamelaiset

• Sisällysluettelo
  
  
• Saamelaiset ja valtiovalta
• Elinkeinot muuttuvat
• Kirkonmiehet kääntävät ja käännyttävät
• Saamelainen perinne
• Kolttasaamelaiset
  
  
• Etusivu

Kolttasaamelaiset, 1/3

Pororikkaat

Suonikyläläisillä oli vuoden 1927 alussa kolttien omien ilmoitusten mukaan poroja hiukan yli 1000 kpl. Pororikkaita olivat Sverloffit, Fofanoffit ja Mosnikoffit. Monet Suonikylän paliskunnan poromiehistä esiintyvät K.M. Walleniuksen teoksissa (ja sittemmin hänen väärtinsä Moskun elämäkerrassa). (Petsamon kihlakunnan kruununvoudin arkisto BI:38.)

Asiakirja: Poromerkkikirjan merkintöjä.

Rotu

Uutta Suonikylää perustettaessa viranomaisten monet lausunnot kertovat asenteista, jotka löytyvät hyvää tarkoittavien lauseitten takaa. Rotu-käsite löytyy Petsamon kruununvoudin lausunnosta 9.5.1932: ”Tylsä kohtaloonsa alistuminen, alituinen vilun ja nälän kärsiminen kuuluvat myöskin Petsamon alueen kolttayhteiskunnan jokapäiväiseen elämään… Tämä kolttayhteiskunta, joka pyrkimällä pyrkii kaikin puolin kehittämään itseään sekä vakiinnuttamaan olojaan terveelle rodun luontaisiin mahdollisuuksiin perustuvalle pohjalle…” (Petsamon kihlakunnan kruununvoudin arkisto BI:45.)

Asiakirja: Rotu-käsite lausunnossa.

Suonikylän talvikylän koulu

Suonikylän talvikylän koulu ei ollut kovin suuri; sen suunnittelija oli nuori metsänhoitaja Lauri Koskimies. (Petsamon kihlakunnan kruununvoudin arkisto BI:45.)

Asiakirja: Suonikylän talvikylän koulu.

Uusi Suonikylä

Tarton rauhansopimuksessa jäi ikivanhan Suonikylän alueet Neuvostovenäjän puolelle. Kolttien uuden Suonikylän perustaminen Nammanjärven eteläpäähän tapahtui kolttien luottamusmiesten Kiureli Sverloffin ja Ivan Feodoroffin tekemän aloitteen pohjalta. Valtioneuvosto hyväksyi hankkeen 15.9.1926 ja jo helmikuussa 1928 koltat pitivät kokousta Suonikylän uudessa talvikyläpaikassa Mairenjärvellä. Kolttien alue jaettiin sukumaittain; alueitten rajat hyväksyttiin kyläkokouksessa ja ne vahvisti kruununvouti W.F. Planting.