Inghilda Tapio - AIDA-project - Arctic Indigenous Design Archives

Inghilda Tapio

(s.1946)

Taiteen moniosaaja ja opettaja

Inger Gunhild Maria ”Inghilda” Tapio (os. Valkeapää) on syntynyt 1946 ja on asettunut asumaan Kaaresuvantoon. Yhdessä tyttäriensä, poikansa ja lastenlastensa kanssa he muodostavat perinteisestä elämäntavasta kumpuavan luovan taiteilijaperheen. Perhe jakaa keskenään ateljén Siikavuopiossa ja välillä työskentelevät ja järjestävät näyttelyitä yhdessä.

Inghilda Tapio on opiskellut ruotsia, saamea ja englantia sekä pedagogiikkaa ja lasten kielenkehitystä Umeån yliopistossa, jonka jälkeen hän on jatkanut opiskelua Sunderbyn taidekoulussa. Tämän jälkeen hän on opiskellut Inarissa dramaturgiaa ja elokuva-alaa. Inghilda on taiteen moniosaaja ja käyttää töissään sujuvasti eri ilmaisumuotoja rinnakkain. Hän on runoilija, kääntäjä, taiteilija, kuvittaja ja elokuvaohjaaja sekä näyttelijä Dálvádis ja myöhemmin Giron Sámi -teatterissa. Lisäksi hän on myös opettaja. Hän debytoi Mu lundo sámi luondu -kirjalla vuonna 1979. Runokokoelma Ii fal dan dihte (1995) on katsaus saamelaiseen maisemaan, joka on muuttunut yhden sukupolven aikana. Runoja tulkitsee Ulrika Tapion tyttären väririkas kuvitus. Inghilda on julkaissut useita lasten- ja nuortenkirjoja kuten Juhán (1988), Sámi muitalusat: bálggis davvisámi máinnasteapmái (2017) ja runokokoelman Beaivvit Guhkkot Otnot (2018). Kuvataiteilijana hän on mieltynyt akvarelleihin, akryyliin, puumateriaaleihin, kankaanpainantaan ja nahkaan. Hän on myös kutonut ja ommellut perheelleen sekä tehnyt tilaustöitä. Teatterin käsikirjoittajana ja ohjaajana hän antaa kielelle kehollisen muodon. Hän on järjestänyt teatterikiertueita ja valtakunnallisia konsertteja Ruotsin, Tanskan ja entisen Jugoslavian kouluissa.

Inghilda Tapion ansioluettelo on kattava ja moninainen. 1997 hän sai Saamenneuvoston kirjallisuuspalkinnon runokokoelmastaan Ii fal dan dihte (1995). Muutama hänen lastenkirjoistaan on käännetty etelä- ja luulajansaameksi ja runokokoelmia ruotsiksi. Yksittäisiä runoja on käännetty myös englanniksi ja espanjaksi. Vuonna 2013 sai jaetun Klockrikes-stipendin Harry Martinssonin muistolle. Jaetun stipendin toinen saaja oli Ulrika Tapio Blind. Inghildalla on ollut kokoelmanäyttelyitä Saamenmaalla, Pohjoismaissa ja Euroopassa.

Archive

Toistuva teema Inghilda Tapion taiteessa on herkkäkuuloisuus saamenkielelle ja läheinen yhteys ympäristöön, kulttuuriin ja identiteettiin. Arkisto on laaja ja koostuu muun muassa kirjoista, taiteesta, luonnoksista, koemalleista, postikorteista, näyttelyluetteloista, julisteista ja lehtileikkeistä.