Marit Susanna Eira - AIDA-project - Arctic Indigenous Design Archives

Marit Susanna Eira

Duodjin ja muotoilun opiskelija

Marit Susanna Eira, tai saamelaiselta nimeltään Migál Elle Iŋggá Máret Susánná, on kautokeinolainen duodjin opiskelija, joka toimii myös opettajana saamelaisessa poronhoitokoulussa Sámi joatkkasskuvla ja Boazodoalloskuvlassa. Sámi allaskuvlassa Máret Susánná suorittaa duodjin ja muotoilun kandidaatintutkintoa. Alan hän valitsi, koska kuuluu duojárat (saamenkäsityön arteesaneja) -perheeseen ja on itse myös valmistanut duodjia lapsesta saakka. Jatkokoulutuksen kohdalla duodjin opiskelu tuntui luonnollisimmalta valinnalta. Máret Susánnán mielestä perinteiden ylläpito on tärkeää sekä duodjia tulisi myös kehittää ja uudistaa, jotta se pysyy hengissä.

Onnen lusikka - Lihkkobaste

Duodji ja digitaaliset narratiivit -kurssilla Máret Susánná sai tehtäväkseen työstää duodjia teemanaan "Johtin" (suom. muutto/jutaminen). Omassa elämässään Máret Susánná joutui kokemaan muutoksen, kun hän muutti lapsuudenkodistaan uuteen taloon. Uuden talon mailta hän löysi sarvesta tehdyn lusikan, josta tuli hänelle tärkeä muutosta muistuttava esine. Tämän tarinan pohjalta Máret Susánná valmisti sarvilusikkaa muistuttavan koivupuisen lusikan, jonka hän nimesi Lihkkobasteksi, onnenlusikaksi. Kurssin vetäjä Jøgge Sundqvist opetti kurssilla muotoilua kirveellä ja veitsellä. Lusikassa onkin kaiverruksia, joilla on erityinen merkitys. Ylin kaiverruksista, kuusiterälehtinen kukka, symboloi onnea. Kolmiot muodostavat neljä S-kirjainta, ja ne tulevat Susanna-nimestä, joka on siirtynyt Máret Susánnán suvussa eteenpäin jo monta sukupolvea. Tämä symboloi äidin ja lapsen välistä rakkautta. Lusikassa roikkuvat kaksi hopearengasta. Hopea on šiella, eli esine, jonka uskotaan suojelevan maahisilta.

Vyönapit - Boagánboalut

Máret Susánná oppi jo kymmenvuotiaana kutomaan ja myöhemmin myös dávlen-pistokirjontatekniikan. Hetken aikaa kirjottuaan hän kehitti oman pistelyohjeensa. Koristeena hän käytti perinteisiä saamelaisia Ovllá- ja Dikkel-malleja.

Tässä työssä Máret Susánná ensin piirsi vyön napit ja lisäsi koristelut niisintätekniikassa käyttämällään tyylillä. Napit on tehty sarvesta ja koristeet hopeasta. Myös vyön kärjen laatta on tehty sarvesta, jossa on hopeinen keskiosa. Napit havainnollistavat Máret Susánnán kehittymisen duojárina: aluksi hän oppi perinteistä kudontaa, jonka jälkeen hän kehitti oman kirjontatyylinsä. Nyt hän on valmistanut omaan kirjontatyyliinsä perustuvat napit sarvesta ja hopeasta.